"Kyllä! Sähän otat sitte
vyölaukun mukaan, missä sä pidät passia ja kameraa ja rahoja ja..." Kyllä, äiti.
Mistähän mä nyt aloittaisin. Idean tästä matkasta oon saanu jo pari vuotta sitten, mut nyt, ku ei oo koulua ja on vain aikaa, niin päätin viime kuun ensimmäinen päivä lähettää hakemuksen Travel2help-järjestölle.
Mun hakemus hyväksyttiin ihan paris päiväs, ja siitä tän matkan järjestelyt sit lähti käyntiin. Heti ekana piti ottaa selvää rokotuksista. Mulla oli jo valmiina A-hepatiittirokotus muutaman vuoden takaisen Etelä-Korean reissun ansiosta, ja nyt otin sit B-hepatiittirokotteen (ei ollu pakollinen), keltakuumerokotteen ja huomenna aloitan malariaa vastaan lääkekuurin. Se pitää alottaa viikkoa ennen kohteeseen saapumista. Niitä nappeja otetaan kerran viikos koko matkan ajan, ja sitä pitäs jatkaa vielä neljä viikkoa matkan jälkeen.. Terveyskeskukses sanottiin, et noi on aika voimakkaita lääkkeitä, et tiedä sitte mitä vihreitä pikku-ukkoja mä näen huomenna ennen, ku meen nukkuun.
Rikosrekisteriotekin piti oikein lähettää!
Lennoista sain tarjouksen KilroyTravelsilta. Eka sain hyvän tarjouksen Helsingistä yhdellä vaihdolla Dar es Salaamiin, tais olla jotain 854€ meno-paluu, mut sit, ku äiti sai kuulla kuinka kaukana Arusha on Dar es Salaamista (n. 500km), niin aika nopsasti Dar es Salaam vaihtui Kilimanjaroksi. Kilimanjaron lentokentältä on sit vajaa 50km Arushaan, ja mut tullaan hakemaan sieltä. Dar es Salaamista Arushaan mun olis pitäny istuu yksin yheksän tuntia bussissa (siis voi ei..) :-) Ens sunnuntaina lento lähtee kivasti klo 6:35 aamulla, ja seuraavat 15h siitä sit matkustellaan kohti päiväntasaajaa!
Sain ite valita mitä haluan mennä tekeen sinne. Ensimmäiseksi vaihtoehdoksi laitoin orpokodit, sit koulut ja viimeiseksi kylät. Pian mun hakemuksen hyväksymisen jälkeen sain tietää, et pääsin sellaseen paikkaan, ku Nkoaranga Orphanage, jossa on noin 30 lasta. Ne lapset on ihan pikkusia 3kk ikäsistä 5vuotiasiin. :) Sit mulla on myös mahdollisuus päästä toiseenkin orpokotiin, Nora Orphanage, jossa on sit vaan kymmenen lasta (2-9v) ja osa niistä on HIV-positiivisia, ja yks kuuro.
Yks ton työn hyvä puoli on se, et ne on kuulemma tosi joustavia siellä, ja viikonloput on vapaita! Eli aikaa jää vaikka minkälaisille tutkimusretkille ja safarimatkoille jne! Multa kysyttiinkin jo, et olisinko mä kiinnostunut lähtemään parin muun vapaaehtoistyöntekijän kans sellaselle neljän päivän safarimatkalle esim. Serengetin kansallispuistoon, Arushan kansallispuistoon, Ngorongoron kraaterille jne, mut ne tyypit ei ollu ihan selvillä vissiin vielä minne ne haluu mennä, et sen näkee sit myöhemmin.
Tuun asumaan siellä semmosessa talossa, mikä on rakennettu vapaaehtoistyöntekijöitä varten. Et en sentäs ihan mihinkään savimajaan joudu. Saatan ehkä saada oman huoneen, mut voin myös joutua jakamaan sen jonku muun kans. Siellä talossa on yhteinen keittiö, jossa voi tehä omia ruokia, tai sit siellä on joku "house girl", joka voi tehä paikallista ruoka, jos haluaa. Ja paras osa tossa tiedotteessa missä puhuttiin sen talon suihkuista oli: "There is hot water although it can be quite temperamental.."
Taskulamppu, pistorasiaan adapteri, varmuuden vuoksi, ku sielä on vissiin tollasia ihme britti-pistorasioita, ja passikuvia viisumia varten. Viisumin hommaan sit siellä perillä yhen tyypin avustuksella, joka on mua lentokentällä vastassa. Sit mun pitää ottaa vielä kopiot koulutodistuksista ja CV:stä, ja kaikesta muustakin. Oon täs vähän ihmetelly, et mihin ne tarvii mun CV:tä..
Siitä viisumista tulikin mieleen, et sain just tällä viikolla erittäin mieluisan sähköpostin, jossa luki näin:
"Hello Marika,
good news! The Tanzanian government, perhaps recognising that it was an insane amount they were charging, has decided to reduce the cost of the volunteer visa from 550 USD to 200 USD." Sattuipas sopivasti, just ku mä oon menossa sinne.. :)
Eiköhän täs oo nyt tarpeeks tälle päivälle. Saa kysyä jos on jotain epäselvää yms :)
