Nkoaranga orphanage

Maanantaina (29.10) kävin ostelemassa tuliaisia, ja vitsi, ku olis tehny mieli ostaa vaikka mitä!

Tiistaina kävin vielä nopeesti orpokodissa hyvästelees Mama Pendon ja lapset, ja muut työntekijät.

Tiistaina mä sit vaan pakkasin tavaroita, kävin suihkus, söin, katoin telkkaria, luin jotain kirjaa ja odottelin, kunnes Kelvin tuli kotiin. Frank oli sen mukana myös, ja ne lähti sit viemään mua lentokentälle. Kuunneltiin melkein koko matka Busy Signalin One more night -biisiä ja meinasihan siinä ihan itku tulla.

                                          Brody                                                       Amalia

Brody ja Amalia on Kelvinin ja Jodien lapset, maailman suloisimmat sellaiset! :)

Lentokenttä ei mikään jäätävän suuri ollut, ja sielä oli sellanen "odotushuone", josta lähti kolme ovea ulos, ja ne oli vähä niinku portit koneisiin :D Istuin odottelemaan yhden penkin päähän, ja huomasin, että toisessa päässä istuu yks nuori mies, joka oli samalla lennolla mun kans tasan kuukausi sitten, ku tulin Tansaniaan! Sit tuijoteltiin molemmat sitä tv-ruutua, missä näky koska alkaa boarding, ja yhtäkkiä, joskus 45min ennen lennon lähtöä siihen tuli, et boarding alkaa. Sit käännyttiin molemmat toisiamme päin, ja sanottiin yhtäaikaa: "Are you going to Amsterdam?" Sit naurettiin, ja vastattiin yhtäaikaa "Yeah" :D Sit se tyyppi kävi kysyys, et pääseeks sinne koneeseen jo, ja miltä "portilta". Mut ei sinne vielä päässykään, joten ooteltiin sit vielä. Se sano, et se on Espanjasta, mut ei ollu kyl yhtään sen näkönen. Sit kerroin sille, et oltiin samalla lennolla, mut se ei muistanu mua. Siinä istuskellessa huomasin myös kaks suomalaista naista.

Lennettiin eka Dar es Salaamiin, ja olin ihan onnessani, ku mun vieressä ei istunu ketää, mut Darista tuli lisää väkee koneeseen, niin tietenki siihen tuli joku pariskunta. SUOMALAINEN pariskunta. Siinä kohtaa aloin miettii, et mistä noita suomalaisia oikein tulee. Sit mun takana istui jotain miehiä, en tiä mistä ne oli, mut ainaki ääntä ne sai pidettyy, ja se kuka istu just mun takana oli niin jäätävän iso kaveri, et aina ku se vähäkin liikahti, mun penkki heilu, ku tuulimylly. Ei sitte tullu kauheesti nukuttuakaan.

Amsterdamis meinasin saada sydänkohtauksen, ku katoin jotain kelloa ihan väärin (miten se on mahdollista?) mut kuitenkin, en tiä olinko vaan niin sekasin siitä lennosta, et kaikki kellotki näytti ihan eri aikaa, mut kuitenki, lähin aika nopsaa tuosta kahviosta melkein puolijuoksua portille. Sielä huomasin sit, et mulla on melkein tunti aikaa vielä..

Lentokoneessa istuin sitten niiden kahden suomalaisen naisen viereen, jotka näin siellä Kilimanjaron lentokentällä. Ne oli opettajia jossain Helsingin diakoniaopistossa tjs. ja ne oli ollu työmatkalla Moshissa.

Viimeinkin, ku oltiin Helsingissä, juoksin suoraa sinne minne meidän matkatavarat tuli, ja hyvä etten kädet ristissä sielä odottanu mun laukkua, et saan tarkistaa kaikkein tärkeimmän asian. Ne neljä pientä lasista pulloa siellä mun rinkassa. Onhan ne pysyny ehjänä. Eihän niitä oo vaan takavarikoitu! Ja oli ne sielä, ehjänä, mut rinkassa oli tarra, et se on tarkistettu Kilimanjarossa.. :)

Sit Minja soittaa mulle, et oonko mä jo Suomessa, ja varoittaa mua, et ulkona on sit "vähän" kylmä. Sit kävin automaatilla, ja vähä oli outoa saada sieltä 20€ sileä, uudentuoksuinen, seteli, eikä neljää 10 000 shillingin rypistynyttä seteliä. Ja lopulta, ku pääsin ulos: sain hengittää raitista ilmaa.

                                                        HEMMA! ja rakas Tiikeri.

Tähän loppuun voisin vielä kertoo, et kyllä sielä Tansaniassa sai ihan maitopurkkeja. Eka englanninkielinen versio maitopurkista, mikä mulla tuli mieleen oli milk bottle, mut sehän on milk cartoon ja näin sitten saatiin aikaan väärinkäsitys kahden englantilaisen tytön kanssa :) Ja lyijykynät oli tosi kalliita. Shopritessa niitä myytiin kolmen kynän paketeissa, ja se paketti makso 7500 shillinkiä, eli 3,75€! Ja se on paljon.

Afrikkalaiset on tosi ystävällisiä. Et ei toi niin paha paikka ole, kun mullekin sanotiin, et "älä luota kehenkään" "älä mee yksin sinne ja sinne ja tänne ja tonne". Toki pimeällä en testannut afrikkalaisten ystävällisyyttä sen kummemmin, mutta ainakin mun kokemukset oli hyviä. Pyysin kerran yhtä ihan random tyyppiä auttaan mua ostaan saldoa mun paikalliseen liittymään - ja se meni niinkuin elokuvissa. Kerran yks pikipiki-kuski auttoi mua samaisessa asiassa.

Sit kerran yks mies opasti mut automaatille, mut sen "ystävällisyyden" taustalla oli kyllä vaan se, mitä mä sieltä automaatilta menin hakemaan.. Ku se mies myi yhdellä torilla sellasia kivoja housuja, ja mä menin sinne rahattomana ostamaan niitä, niin se kai halus vaan varmistaa, et mä tuun takaisin ja ostan ne housut. Siinä matkalla se kysy, et paljonko maksoi lennot Tansaniaan, ja ku kerroin, et noin 1100€ ja sit laskettiin siinä, et se on shillingeissä pari miljoonaa, niin se alko selittää, et se vois toteuttaa kaikki sen unelmat sillä summalla..

Ja kerran, ku mä menin daladalalla kaupunkiin, kysyin sit, et meneeks se daladala Shopritelle, niin se tyyppi oli vaan, et "joojoo, hypppää kyytii!" Eikä se sitte mennykään sinne, edes lähellekään. Päätepysäkki oli ties missä keskellä kaupunkia, enkä mä tienny missä se Shoprite on. Lähin sit kävelee jonnekin missä luulin sen olevan, ja ku olin hetken kävelly niin se samainen daladala tulee mun takaa ja tööttää, ja se tyyppi huitoo siinä ovella, et "tuus ny kyytii" ja aatteli varmaa, et "hemmetin mzungut.." No ei ny sentäs :D Sit ne vei mut private-kyydillä Shopritelle :) Aika ystävällistä.

Kelvin kerto myös joskus, et ei Afrikkalaiset oo oikeesti niin "köyhiä", et kaikki jakaa kaiken keskenään. Ja afrikkalaiset voi pitää niin suuret häät, et me ei voida ees kuvitella, ku kaikki antaa niihin rahaa! Ja yks syy siihen miks ihmiset hankkii paljo lapsia, on se, et ne lapset elättää sut sitte, ku sä oot ite vanha. Ja jos sä hommaat vaan kaks lasta, toinen saattaa kuolla ja toinen ei saakaan hyvää työtä - sit sä jäät ihan puille paljaille. Sen takia hommataan monta lasta, et joku niistä pääsee pitkälle ja saa hyvän työn ja pystyy elättää sut. Sit Kelvin kysy: "Onks sun äiti ikinä soittanu sulle, et 'hei mä tarviin rahaa!' ?" "Ei.." "No mun äiti on, ja setä ja täti ja isoäiti jne.." Et näin se vaan menee sielä.. Arvostakaamme siis sitä, et täälä se menee toisinpäin. Kauheeta kuvitella, et ite olis joutunu tyyliin 10-vuotiaana alottaa tienaamaan rahaa, ettei perhe kuolis esim. nälkään!

Noi koululaiset tuli heti mun luo, ku olin vaan ottaas kuvaa tuosta meidän talon portilta. Sit toi keskimmäinen poika halus 50shillinkiä, et se voi ostaa jäätelön. Aluks aattelin, et en varmaan anna ku se niin töykeesti pyysi, mut 50 shillinkiä ei oo juuri mitään euroissa, en ees jaksa laskee, mut annoin sit kuitenkin :))

Ja kävi niin sääliks tota tyttöö, jonka kasvoille oli tehty jotain ihan hirveetä!! :(

Mut tää oli nyt sit varmaan viimeinen tarina, joten pahoittelut huonoista jutuista ja huonoista kuvista ja huonosta infosta. Ja sekavuudesta.

The End.

"Only elefants should wear ivory"

Jambo!

Noniin, nyt mulla on vihdoin aikaa kirjottaa tanne. Nettiin en paase missaan muualla, ku taala kaupungissa internet kahvilassa, tai sit yhessa paikassa missa kaydaan syomassa luonasta paivisin, jos ollaan oltu aamu Nkoarangan orpokodissa ja sit mennaan iltapaivaksi Mama Noran orpokotiin (eli kolme kertaa viikos). Siela on myos joku guesthouse missa asuu lansimaalaisia matkaajia tosi paljon. Tuos viereises kuvas on meidan "guesthouse". Siela asuu mun lisaksi kaks muuta vapaaehtoistyontekijaa, Sophie (21) ja Amy (26), jotka on Englannista. Amy lahtee sunnuntaina takas kotiin ja Sophie ens viikon lopulla, ja ens perjantaina tanne tulee joku uus tytto, joka on vissiin kans Englannista. Sit tuola asuu Kelvin ja Jodie, jotka on meidan "country-coordinator" ja niiden kaks lasta, ja se toinen on niiiiiiin suloinen :) Sit tuola asuu viela joku "house mama" ja yks toinenki tyyppi. Harmi vaan, ku mulla ei oo kuvia nyt tuolta sisalta, mut ei se kovin haapponen ole..

Pari ekaa paivaa olin niin hukassa, ku taala liikutaan noilla "julkisilla" kulkuneuvoilla, esim Daladalalla, jotka on semmosia pakettiautoja, jonka perassa on penkkeja ja kaikki ihmiset tunkee ittensa sinne niin, et se on ihan taynna.. Sit taala on sellasia moottoripyorakuskeja, jotka venailee teiden varsilla et jos joku tarvis kyytii, ja niita kutsutaan piki piki:ksi. Sit on myos daladala-takseja. Kaikista halvinta on menna normi daladalalla, kertaakaan en oo viela maksanu siita kyydista yli 500 shillinkia.. et se on sit euroissa noin 25 senttia suunnilleen? Ja viela enemman oon hukassa noiden daladalojen kans sen takia, ku en oo aina ihan varma millon pitaa jaada pois, jos en nae ikkunasta, tai ne ei sano mika pysakki nyt tulee. Onneks Sophie on ollu mun kans aina matkassa, jos oon liikkunu yksin niin sit oon ottanu piki pikin, ku se on vaha helpompaa, mut siina on kylla suurempi riski paasta hengestaan.. Mut ma tykkaan niista, ne on nopeita ja halpoja, vaikkakin vahan kalliimpia ku daladalat.

                                                                       Mt. Meru

                                              Tata tieta pitkin mennaan meidan talolle!

Mun mielesta on kyl tosi hassua, kun taala Arushassa on muuten tosi matalia ja alkeellisen nakosia rakennuksia, mut sit valilla tulee tammosia vastaan! Toiki on joku hullun kallis hotelli. Eika tasta oo kovin pitka matka, niin tulee se Mt. Meru Hotel, joka on hyvin samaa luokkaa - luksus-hotelli.. :D

                  Etsi kuvasta banaaneja! Meidan talon etupihalla on banaanipuu.. Vaha outoo.

 Naa kuvat on nyt sielta Nkoarangan orpokodista. Siina vieressa on myos sairaala. Kuulin, et siela on yks lansimaalainen laakari ja kaks fysioterapeuttia tekees vapaaehtoistyota. Tossa ylla olevassa kuvassa on Christina (21), joka on Tanskasta. Se ja sen kaveri Theresa (27), joka on myos Tanskasta on ollu taala jo puolitoista kuukautta, ja ne ne lahtee vasta tammikuussa pois :)

                                                      Talta nayttaa se orpokoti ulkoapain.

 Vas. Peace ja oik. Frankie. Frankie on kyl varmaan mun suosikki noista lapsukaisista :) se on niin utelias ja huomionkipea ja se itkee koko ajan jos silta viedaan jotain pois tai jos se ei saa jotain.. :) Se on niin hassu!

 Tassa on Theresa ja Vicky!

 Kaks kanaa, vihanneksia kolme lautasellista ja chapatia ja juomat, mun osuus oli jotain 6500 shillinkia eli reilu kolme euroo.. :) Hyvaa oli, ja alkaa huoliko, hyvin oli kypsennettya kanaa!

 Taa on nyt se Mt. Meru Hotel, jonka on avannut Tansanian presidentti!

 Ja kylla maistui Mt. Meru Delight -juoma pitkan paivan paatteeksi :) Meinattiin menna uimaan, mut ei sit menty. Toi uima-allas oli vaan niin houkutteleva.. Mut tanaan sitte vissiin :)

 Noniin, nyt on esittelyssa Mama Noran orpokoti. Siela ei oo niin paljoo lapsia ku Nkoarangassa. Toi poika tossa vasemmalla on Moksin (en oo ihan varma kirjotetaanko se noin) ja se osaa noista parhaiten englantia, ja se toimii siela aina tulkkina :)

Amy ja Sophie osti noille lapsille ananaksen ja vesimelonin! Noi lapset oli niiiiiin innoissaan :) ja voin kertoo, et ku ne naki mun kameran, ne halus kattoo sita ja ottaa silla kuvia ja vaikka mita :)

 Nonnii. Eikohan tas ny oo tarpeeks juttua talle kertaa. Tanaan menna tosiaan uimaan sinne Mt. Meru Hotellille ja otetaan vahan arskaa :) Viikonlopusta en tia kylla yhtaan mitaan, et mita sillon tapahtuu. Ma yritan hommata itelleni jonku safari-matkan jollekin paivalle tjs.. Ja sit noi muut on kauheesti kehunu Zanzibaria! Aaa ma niin haluaisin menna kaymaan siela. Pitaa kysyy jos se uus tytto lahtis mun kans tan kuun lopulla kaymaan siella.

Lähtö!

Huomenna aamulla se sit ois edessä kello 6:35. Nyt ollaan äitin, iskän ja Markuksen kans täälä Helsingissä lentokenttähotellissa ja aamupalalle pitäs suunnata neljän aikoihin. En varmaan saa nukuttua koko yönä, ku mietin kaikkia kauheita asioita mitä vois tapahtua tuon 15 tunnin matkustamisen aikana.. Esim, et mä meen väärään lentokoneeseen, tai joku Al-Qaida tykittää sen koneen alas.

Luin tossa eilen netistä KLM sivuilta, et mulla sais olla kaks max. 23kg painavaa ruumaan menevää laukkua.. Nooh, kyl mä noilla tavaroilla pärjään, mutta voipi olla, et ostan sit siellä päässä paluu-matkalle toisen laukun ja ostan sen täyteen tuliaisia ;)

Kävin tossa yks päivä myös teettääs jotain kuvia, ku pitää olla jotain mitä näyttää niille paikallisille omasta maasta. Talvikuvia tuli tietenki teetettyä vähä enemmän, mut pitää vaan muistaa sanoo niille, et täälä Suomes ny ei kuitenkaan ihan jääkarhuja tai pingviinejä oo..

                                                               

                                                                     Mun "työpaidan" logo!

Mutta eipä tässä sitten muuta. Toivotaan, että ei tuu mitään ongelmia viisumin kans, tai ettei kielimuuri oo liian ylitsepääsemätön, tai ettei multa heti huomenna mitään pöllittäisi, ja etten mä sairastuisi malariaan tai tai tai mitä vielä.. Nyt vois kuitenki kokeilla tota nukkumista, vaikka herätyskello pirisee jo kolmen aikoihin. Sit on luvassa herkullistakin herkullisempi hotelliaamiainen, nam! Se tuleekin tarpeeseen, koska seuraavan kuukauden aikana syötävistä ruoista ei oo kovinkaan suurta tietoa :)

Mä yritän päästä siellä mahdollisimman usein tänne kirjotteleen siitä, kuinka mä oon nähny leijonia ja gepardeja ja seeproja, ja hienoja maisemia ja kaiken maailman kansallispuistoja ja uusia ihmisiä!

Nähdään sit kuukauden päästä!

Pakkausharjoitus

Oli ihan viisas idea multa harjoitella toi pakkaus etukäteen. Ei nimittäin meinaa mahtua tavarat tuohon uuteen 75litran rinkkaan.. Sain sen justiin ja justiin kiinni äsken, mut sieltä puuttu vielä vaikka mitä, hups.. Pitää sit vaan ottaa käsimatkatavaroiksi loput mitkä ei mahdu tonne.


Olis kuulemma suositeltavaa ottaa sinne kaikkee mahdollista luontoystävällistä ja bio-hajoavaa, joten kävin sit ostaas uudet purkit shampoota ja hoitoainetta.

 Tollasen vihkosen sain, joka on täynnä kaiken maailman ohjeita ja neuvoja ja tietoa yms.
Pitäs ottaa mukaan jotain lukkoja, "flip-flopsit" suihkussakäyntiä varten, taskulamppu, aurinkovoidetta, huulivoidetta, hyttysmyrkkyä, maitohappobakteeritabletteja, jodi-tabletitki tuos mainittiin, kuvia perheestä ja kodista näytettäväks paikallisille, Suomi-tuliaisia ja swahili-sanakirja (jota en oo viä löytäny mistään, ääk!)

Kaikista vaikeinta tulee kyllä olemaan, et mitä vaatteita otan mukan, ku toisaalta sielä on tosi kuuma päivällä, mut illalla lämpötilat voi laskee +10 asteeseenki. Enkä kovin tarkasti tiedä millanen se guesthouse oikein on. Pitääkö mun nukkua sielä villapaita päällä?? Eikä sinne saisi ottaa muutenkaan mitää hienoja tai kalliita vaatteita :-) Tansania on myös aika vanhoillinen maa, et sielä pitäis pukeutua aika peittävästi (ja mulla on vain yhdet shortsit, jotka on polviin asti pitkät..) Toki tuos vihkoses sanottiin, et sieltä saa ostettua halvalla paikallisten käyttämiä/suosimia löysiä (kirkasvärisiä) vaatteita.

Täs on Forecan sääENNUSTE. Näkee sitte pitääkö tuo yhtään paikkaansa, mut nyt tällä hetkellä sielä pitäis alkaa lämpötilojen pikkuhiljaa nousta, ku joulukuun tienoilla alkaa se kaikista lämpimin kausi.

                                                               Sponsored by PiiPoo!

Äiti on ahkerasti käyny hankkimas mulle kaikkee vietävää sinne orpokotiin. Yllä olevat lelut lähtee Ilmajoelta kuulun PiiPoo-lelukaupan lahjoittamana!! :) Sit on vielä Tiimarista ostettuja vihkoja, kyniä yms. Ite haluaisin viedä sinne jotain söpöjä vauvanvaatteita jne, mut ei taida mahtua enää yhtää ylimääräisiä juttuja mukaan :( Äiti kyllä uhkas, et se lähettää sinne postissa jotain..

Niin ja eilen mä tosiaan otin sen ekan malarialääkkeen, eikä onneks näkyny mitään vihreitä pikku-ukkoja tai muitakaa hallusinaatioita. Terveyskeskuksen hoitajaki oli aika helpottunu mun puolesta, ettei tarvii joka ilta olla ihan lääkehuuruissa sielä Tansaniassa!

Tänään kävin pistättämässä itseeni viimeisen piikin, eli B-hepatiittirokotteen toisen piikin, ja sit vielä puolen vuoden päästä pitää käydä ottaas kolmas tehoste. Huomenna saan sellasen "rokotekortin", missä näkyy mm. se, että mut on rokotettu keltakuumetta vastaan. Jos toi kortti hukkuu, eikä mulla oo kopiota siitä, en luultavasti pääsisi Tansaniaan ollenkaan.