Safari day 4 & 5: Serengeti & Ngorongoro crater

Aamulla vähä laiskotti, eikä tosiaan herätty ihan sillon, ku piti, eikä tosiaan lähdetty sillon, ku piti. Meidän piti ottaa laukut jo mukaan. Sillä välin, ku oltiin game drive'lla, meidän kokki kasas teltat ja muut kamat kasaan, ja ku tultiin takas, lastattiin ne autoon ja lähettiin kohti Ngorongoron kraateria.

Tän päivän tarkotus oli mennä katteleen virtahepoja. Nähtiin kuitenkin matkalla jotain vähän mielenkiintoisempaa, leijonia! Niitä olis voinu katsella kauan, mutta virtahevot odotti..

Ajettiin sitte yhteen paikkaan missä oli paljon virtahepoja. Stefania ja Anette oli ihan innoissaan niistä ja ne otti paljo kuvia, mut mun mielenkiinto heräs vasta, ku kaks niistä alko tapella (tuos keskimmäises kuvas). Ja sit mun kävi sääliks sitä toista, ku se oli yksin tuola kauempana :(

 Sit ku oltiin aikamme sielä virtahepoja tuijoteltu, lähettiin käymään jossain kävely-safarilla. Se oli oikeestaan sellanen museo-turisti-paikka missä joku poika esitteli meille mitä kaikkee Serengetissä on jne.

Mä olin niin nälissäni, et aloin olla vähä kiukkunen eikä mua kiinnostanu sitte yhtään se touhu, ja kuuntelin vaan toisella korvalla sitä settiä, mistä tiesin jo kaiken. Ihmettelin vaan, et miks meidät tuotiin tänne nyt, ku me ollaan nähty jo kaikki eläimet ja tiedetään jo nää asiat.. Voih, ja se kesti ainaki 45 min.

Vihdoinki, ku se loppu, lähettiin brunssille campiin. En ymmärrä miten mulla oli niin nälkä, mut söin varmaan kaiken minkä vaan pystyin syödä. Stefania ja Anette vaan katto, ku mä otin kolmannen kerran lisää.

Sit sen jälkeen venailtiin vaan, et meidän opas ja kokki sais tungettua ne kamat sinne autoon, ja et lähettäis vaan ajaan, ku oli niin tylsää.

Tylsyys kuitenki loppu aika pian, ku mä huomasin sielä pusikossa jäätävän ison paviaanin! Sillä oli joku pussi käsissä ja se tutkiskeli sitä ja söi kaiken mahdollisen mikä oli syötävissä. Sit toi samainen paviaani kävi varastamassa tiskaus-paikalta yhen kattilan!! Toi oli ihan selvästi se paviaani Leijonakuninkaasta.

Matkalla käytiin kattoos jotain Oldupain kraateria, ja sielä kuultiin, et Serengeti pitäis oikeesti ääntää "Sirengeti". Ja sielä oli joku pikku museokin.

Tuola ei ollu vaikeeta löytää leirintäaluetta, ku sielä oli vain yks sellainen. Tai oikeestaan kaks, mut se toinen oli joku private camp.

Otettiin meidän kokin, Charlesin, kans kisa teltan kasaamises. Me oikeestaan voitettiin, mut Charles ei voinu olla auttamatta meitä aina välillä.

 Baarissa Masai-tyyliin. Huomaatteko mitään outoa? Mä juon viiniä.

Tänä päivänä ei sitten enää tapahtunutkaan mitään. Hengailtiin vaan campissa ja oli ihanaa päästä kuumaan suihkuun.

Ja sen verran täytyy vielä sanoa, että tuola oli ihan hemmetin kylmä!! Mulla oli kolme paitaa päällekkäin, ja menin aikasin nukkuun vaan sen takia, ku halusin lämpösen makuupussin sisälle. Aamulla sit ooteltiin ihan innoissamme, et aurinko nousis, mut EI. Se EI noussut. Tai nousi varmaan jossain sen paksun pilviverhon takana, mutta se viimeinen päivä olikin sitten ihan kirjaimellisesti jää-tä-vä.

Kaikki tuli kattoon tota harvinaista näkyä (noita autoja oli suunnilleen saman verran vielä tuola toisellakin puolella). Sarvikuono keskellä kraateria. Myöhemmin kuulin, et on oikeesti harvinaista nähä sarvikuono. Miten se ny niin harvinaista voi olla, ku ei toi alue tuola niin suuri oo, eikä sarvikuonotkaan oo mitään pikku eläimiä.

Tuola nähtiin myös samaiset Suomi-leijonat uudestaan!

Oli jotenki hiljaanen päivä, ku oli niin kylmä. Siis hiljainen siinä mieles, ettei kukaa ei oikein puhunu mitään. Värjöteltiin vaan. Sit alko taas juttu luistaa, ku lähettiin pois tuolta kylmyydestä vähän alemmas, ja aurinkoki näyttäytyi.

Sit ajettiin uudelle leirintäalueelle, mut mä ja Stefania lähettiin jonku toisen oppaan kyydillä takas kohti Arushaa, ja Anette jäi vielä jatkamaan safaria pariksi päiväksi.

The End.

Safari day 2: To Serengeti

25.10 torstaina meidän piti siis aamulla tosiaan lähtee joskus seiskan aikoihin ajeleen kohti Serengetiä, mut oltiin varmaan joku tunti aikataulusta myöhäs, ja muahan se otti päähän, ku olin heränny ajois ja olin valmiina ja sit piti ootella muita.

Yö oli aika mielenkiintoinen, ku kuulu kaikki ääniä, ja täysikuu valaisi koko campin, ja sen takia tuli vähä huonosti nukuttuaki, ku oli se teltan "ikkuna" auki ja sitä valoa tuli sisään. 

 Tuola on nyt niitä "savimajoja", joissa ne masai heimo-tyypit asustelee.

                      Lake Manyara

                                                    Matkalla ajettiin Ngorongoron läpi.

               Taustalla Ngorongoron kraateri, oli kyllä huikeen näkönen! Stefania, Anette, minä

                                                                Meidän Land Cruiser!

 Siinä vähä karttaa. Tuola keskellä näkyy toi kraateri, ja kuten huomaatte, siitä lähee tonne ylöspäin tollanen kiva suora tie. Niin. Suora. Se oli tylsin tie ikinä.

 Lisää masai-taloja. Veikkaanpa, et sadekaudella on tosi mukavaa asua tuos pikku kyläs..

Jossain kohtaa sitä kivaa suoraa tietä tuli vastaan tällänen pikku-kukkula, ja päästiin vähä pesemään hiekkoja naamasta. Ja hiekkaa siks, että toi kiva tie pikkusen pölys ja se oli niinku aavikkoa - ei puita eikä pensaita, ei mitään! Sit ku ei aina jaksanu laittaa ikkunaa kiinni, ku tuli joku auto vastaan, niin sitä hiekkaa tosiaan tuli sitte "vähä" sinne autoon sisällekki. Syötiin tuola myös lounasta, ja tällä kertaa jotku pikkulinnut yritti varastaa meidän ruokia.

Täs yllä olevas kuvas näkyy hyvin, miks se oli niin kiva tie.

                                       Tältä se "aavikko" sit näytti ihan sieltä tienpäältä. 

Sitten, yhtäkkiä. Keskellä tätä aavikkoa on puu ja sen ympärillä varmaan viis muuta maasturia ja miljoona turistia kurkkii kattoluukusta kameroiden kans sinne puun juurelle, ja me ollaan ihan ihmeissämme, et mikä eläin sielä on! JA GEPARDIHAN SE, ja kolme kappaletta vielä. Voi vitsi, se oli kyllä niin mieletöntä päästä siihen ihan niiden lähelle. Ja se emo vaan makoili tossa tien reunassa ja poseeras kymmenille kameroille ihan tyynen rauhallisesti :) kauniita kissoja lisää.

Elämääki tärkeempi video, mut oli pakko :))

Sit etittiin leirintäalue ja jätetiiin kamat ja kokki sinne, ja lähettiin viä iltapäiväks game drive'lle.

Camp. Vasemmalla puolella ruokailukatos ja oikeella keittiö.

                          Suihkut ja vessat. Kivat kylmät suihkut saatiin kahtena päivänä.

Arvatkaapas ketä nämä pikku veijarit on? Mangusteja, eli sielä oli mooooonta pikku-Timonia :) Voi ku ne oli söpöjä. Toki noi ei kyllä yhtään näytä Timonilta, ja mangustejaki on vissiin kahdenlaisia, niin veikkaisin, et just ne toiset (mitä ei koskaan nähty) on niitä oikeita Timoneja.

                                                     Tunnistatteko? No Pumbahan se!

Hyena

               Buffaloiden päitä. Kuulemma tosi arvokkaita. Mietiin vaan, et mitä ne tuola campissa teki.

 Tän päivän kohokohta oli ehdottomasti se, ku saavutiin leirintäalueelle ja hengailtiin siinä teltoilla ennen ku lähettiin game drive'lle ja mä aloin kuunnella, et nyt jossain kuulostaa niin tutulta.. Sit näin, ku pari Suomi-leijonaa tallusteli kohti meidän vieressä olevia telttoja! Olin kyllä ihan onnessani, ku näin ne tyypit, niitä oli viis miestä ja yks nainen. En heti paljastanu itteeni suomalaiseksi, vaan kuuntelin niiden juttuja hetken aikaa, ja pari kertaa kyllä huomas, et ne luuli voivansa puhua mitä vaan sielä, ja mulla oli vähän naurussa pidättelemistä :D

Sit illalla, ku oltiin syöty päivällinen ja mentiin istuskeleen nuotin äärelle, niin odotin sopivaa hetkeä paljastaa itteni. Noh, sit ku sieltä ruokailu-katoksesta lähti kaks jellonaa käveleen kohti telttoja, katoin et noi on fiksun näkösii, ku niillä on konyagi-pullot käsissä ;D Huusin niille, et "hei ootteks te suomalaisii?" Sit se toinen niistä vastas, et "hei, never ever". Ne tuli sit siihen jutteleen ja oli ihanaa puhua suomea, ja muut vaan pällisteli, et mitä noi puhuu. Se toinen niistä asu Sveitsissä, jossain Zurichin pohjois-puolella, ja se toinen oli Helsingistä. Se helsinkiläinen jäi sit istuskeleen siihen meidän kans, ja tarjos vähän konyagiikin. Ne oli juhlimassa jonku niistä 50v-synttäreitä, et ne oli iältään jotain 35-50 luultavasti.

Se helsinkiläinen sitte kertoi, et se on asunu 90-luvulla Tansaniassa pari vuotta, ja muuallakin Afrikassa. Se kertoi myös http://www.liike.fi/ tämän linkin takaa löytyvästä järjestöstä, ja kannattaa tsekata, jos vaikka joku kiinnostuu!

Kuultiin myös, että edellisenä yönä tuola campissa oli ollu ihan oikee leijona (ei suomi-leijona), ja se oli tappanu hyenan siihen keittiön viereen.. Hmm.. :) Sit sinä aamuna ihan sen campin vieressä oli ollu joku pikkunen buffalo-lauma. Buffalot näyttää tosi ei-vaarallisilta, mut ne on yksiä vaarallisimpia eläimiä tuola, et olipas kiva kuulla näin just ennen nukkumaanmenoa! Stefania oli menny jo peloissaan ennen yheksää nukkuun, ja me valvottiin siinä kahteentoista. Yhessä vaiheessa alko kuulua, ku hyenoja alko tulla ihan siihen meidän lähelle, ja aina välillä katotiin taskulampuilla sinne pusikkoon, niin niitähän sielä vilisi ja mäki säikähdin, ku näin ekan, ja tais sieltä joku "oh fuck" lausahduski lentää :DD Mut sit se ei olllu enää nii pelottavaa, ku ne kaikki eläimet pelkäs sitä valoa.

Jostain kumman syystä mua pelottin eniten se, että pahkasioilla on kuulemma hyvä hajuaisti, ja jos sulla on teltassa ruokaa, niin se kannattaa piilottaa hyvin, ettei se haise, koska ne pikku Pumbat saattaa tulla vaikka väkisin sinne telttaan sisälle sen ruoan perässä.. Nooh, mä nukuin sit sen ekan yön sielä taskulamppu kädessä ja nousin istumaan aina, ku kuulu jotain ääniä! Ehkä häiritsevin ääni oli yhen Suomi-leijonan kuorsaus, mut se ny oli yks niistä monista, hahah.

Seuraavan aamun maailman kaunneimmasta auringonnoususta lisää taas myöhemmin :)