Safari day 4 & 5: Serengeti & Ngorongoro crater

Aamulla vähä laiskotti, eikä tosiaan herätty ihan sillon, ku piti, eikä tosiaan lähdetty sillon, ku piti. Meidän piti ottaa laukut jo mukaan. Sillä välin, ku oltiin game drive'lla, meidän kokki kasas teltat ja muut kamat kasaan, ja ku tultiin takas, lastattiin ne autoon ja lähettiin kohti Ngorongoron kraateria.

Tän päivän tarkotus oli mennä katteleen virtahepoja. Nähtiin kuitenkin matkalla jotain vähän mielenkiintoisempaa, leijonia! Niitä olis voinu katsella kauan, mutta virtahevot odotti..

Ajettiin sitte yhteen paikkaan missä oli paljon virtahepoja. Stefania ja Anette oli ihan innoissaan niistä ja ne otti paljo kuvia, mut mun mielenkiinto heräs vasta, ku kaks niistä alko tapella (tuos keskimmäises kuvas). Ja sit mun kävi sääliks sitä toista, ku se oli yksin tuola kauempana :(

 Sit ku oltiin aikamme sielä virtahepoja tuijoteltu, lähettiin käymään jossain kävely-safarilla. Se oli oikeestaan sellanen museo-turisti-paikka missä joku poika esitteli meille mitä kaikkee Serengetissä on jne.

Mä olin niin nälissäni, et aloin olla vähä kiukkunen eikä mua kiinnostanu sitte yhtään se touhu, ja kuuntelin vaan toisella korvalla sitä settiä, mistä tiesin jo kaiken. Ihmettelin vaan, et miks meidät tuotiin tänne nyt, ku me ollaan nähty jo kaikki eläimet ja tiedetään jo nää asiat.. Voih, ja se kesti ainaki 45 min.

Vihdoinki, ku se loppu, lähettiin brunssille campiin. En ymmärrä miten mulla oli niin nälkä, mut söin varmaan kaiken minkä vaan pystyin syödä. Stefania ja Anette vaan katto, ku mä otin kolmannen kerran lisää.

Sit sen jälkeen venailtiin vaan, et meidän opas ja kokki sais tungettua ne kamat sinne autoon, ja et lähettäis vaan ajaan, ku oli niin tylsää.

Tylsyys kuitenki loppu aika pian, ku mä huomasin sielä pusikossa jäätävän ison paviaanin! Sillä oli joku pussi käsissä ja se tutkiskeli sitä ja söi kaiken mahdollisen mikä oli syötävissä. Sit toi samainen paviaani kävi varastamassa tiskaus-paikalta yhen kattilan!! Toi oli ihan selvästi se paviaani Leijonakuninkaasta.

Matkalla käytiin kattoos jotain Oldupain kraateria, ja sielä kuultiin, et Serengeti pitäis oikeesti ääntää "Sirengeti". Ja sielä oli joku pikku museokin.

Tuola ei ollu vaikeeta löytää leirintäaluetta, ku sielä oli vain yks sellainen. Tai oikeestaan kaks, mut se toinen oli joku private camp.

Otettiin meidän kokin, Charlesin, kans kisa teltan kasaamises. Me oikeestaan voitettiin, mut Charles ei voinu olla auttamatta meitä aina välillä.

 Baarissa Masai-tyyliin. Huomaatteko mitään outoa? Mä juon viiniä.

Tänä päivänä ei sitten enää tapahtunutkaan mitään. Hengailtiin vaan campissa ja oli ihanaa päästä kuumaan suihkuun.

Ja sen verran täytyy vielä sanoa, että tuola oli ihan hemmetin kylmä!! Mulla oli kolme paitaa päällekkäin, ja menin aikasin nukkuun vaan sen takia, ku halusin lämpösen makuupussin sisälle. Aamulla sit ooteltiin ihan innoissamme, et aurinko nousis, mut EI. Se EI noussut. Tai nousi varmaan jossain sen paksun pilviverhon takana, mutta se viimeinen päivä olikin sitten ihan kirjaimellisesti jää-tä-vä.

Kaikki tuli kattoon tota harvinaista näkyä (noita autoja oli suunnilleen saman verran vielä tuola toisellakin puolella). Sarvikuono keskellä kraateria. Myöhemmin kuulin, et on oikeesti harvinaista nähä sarvikuono. Miten se ny niin harvinaista voi olla, ku ei toi alue tuola niin suuri oo, eikä sarvikuonotkaan oo mitään pikku eläimiä.

Tuola nähtiin myös samaiset Suomi-leijonat uudestaan!

Oli jotenki hiljaanen päivä, ku oli niin kylmä. Siis hiljainen siinä mieles, ettei kukaa ei oikein puhunu mitään. Värjöteltiin vaan. Sit alko taas juttu luistaa, ku lähettiin pois tuolta kylmyydestä vähän alemmas, ja aurinkoki näyttäytyi.

Sit ajettiin uudelle leirintäalueelle, mut mä ja Stefania lähettiin jonku toisen oppaan kyydillä takas kohti Arushaa, ja Anette jäi vielä jatkamaan safaria pariksi päiväksi.

The End.

Safari day 3: Serengeti

Aamulla herättiin onnellisina ja elossa. Hyenoja sielä campissa oli käynyt, koska keittiön vieressä oleva roskis oli kaadettu ja sotkettu lähiympäristöön..

Ei juurikaan syöty aamupalaa, vaan näinä seuraavina aamuina saatiin brunssi. Joten kahvia tai kaakaota nassuun ja autoon. Syötiin me jotain keksejä kylläkin sit ihan nälissämme sielä autos siihen asti, et tultiin takas brunssille.

Tää aamu oli niin erityinen, varsinki mä ja Stefania oltiin ihan innoissamme, ku lähettiin sen verrran aikasin liikkeelle, et keritään nähä, ku aurinko nousee! Voi että, ku se(kin) oli niin kaunista :)

 Katottiin ihan haltioituneina, ku se aurinko vaan nousi ja nousi, ja otetiin tietenkin miljoona kuvaa.

Hetken ajelun jälkeen nähtiin taas gepardeja. Tällä kertaa tuijoteltiin niitä kahta hetkisen aikaa, ku ne oli saalistamassa, vuhuu! Harmi vaan, ku ne oli niin laiskalla tuulella, et ne vaan vahtas niitä impaloita vai mitä ny ikinä olivatkaa, eivätkä hyökänny ollenkaa :( Mietittiin, et miks ne ei hyökänny yhdenkää kimppuun, jos ne kerran saa niin 100% varmasti ne kiinni? Ku ne pystyy juosta jopa 120km/h, joten ei luulis olevan kovin vaikeeta saada jotain pikku sarvipäätä kiinni?? Mut ei niillä ehkä ollu niin kova nälkä.

                                                                lisää tärkeitä videoita.

 Sit nähtiin heti ekat leijonat! Ja vielä kaks suloista pienen pientä pentuakin, voih, neKIN oli tosi suloisia. Ihan olis tehny mieli ottaa syliin :)

                                                katsokaa ny, miten suloisia palleroita!

Sit huomattiin, et ton yhen puun juurella on enemmän leijonia. Normaalisti Tansaniassa ei saa näissä puistoissa poiketa tieltä, mut se on sallittua sillon, jos on tosi vaikeeta nähä jotain harvinaista eläintä. Noh, tällä kertaa me tehtiin poikkeus ja ajettiin ton puun luo ja sielä oli varmaan viis naarasleijonaa pentujensa kans! Oih.

              Buffalo ihan parinkymmenen metrin pääs meidän teltasta! 

No sit tultiin joskus 11 aikoihin syömään, ja hengailtiin sielä campissa johonki kolmeen asti iltapäivällä, ku olis ollu ihan turhaa ajella sielä ympäriinsä, ku on niin kuuma ja kaikki eläimet on piilossa.

Alettiin jo vähän luopua toivosta nähä uros leijonia. Kello alko oleen jo paljo ja oltiin kierrelty vaikka ja missä, eikä Mr. Simbaa missään! Sit ku noi oppaat keskusteli keskenään radiopuhelimilla eri autoista, yhtäkkiä saatiin ilmotus, et jossain on leijonia ja sännättiin suoraan sinne.

(Simba on swahilia ja tarkottaa leijonaa!)

Olihan ne nyt komeita. Voi vitsi. Oli kyllä hieno tunne nähä noi leijonat! Sit oltiinkin jo tosi tyytyväisiä päivän saldoon. Ainoastaan leopardi puuttui, mut sehän me oltiinkin jo nähty siellä Tarangiressa, toki vähän huonosti, mutta anyway. Yritettiin kyllä etsiä sitä tuola Serengetissä, mut kuultiin, et noina päivinä, ku me sielä oltiin - kukaa ei ollu nähny leopardeja, et aika hyvin neki pysty sinne piiloutuun.

Sit ku kello alko läheneen kuutta, meidän piti lähtee takas campiin, ja tuona iltana mentiin kyllä aikasin nukkuun, ku oltiin niin väsyksis. Suomi-leijonienki kans vaihdettiin kuulumisia päivän tapahtumista jne jne ja jutusteltiin niiden kans, tai oikeestaan vaan sen yhen, joka jakso olla hereillä ja liittyä meidän sekavaan seuraan. Sinä iltana oli kyllä vähän kylmäkin, ja mikä parasta - alko sataa vettä. Paljon vettä. Pisteeksi i:n päälle, voitte arvata oliko meidän teltat vedenkestäviä!! EI. Voin kertoo, että oli vähä kostee yö! Meidän tyynyt oli puoliks märkiä, patjat oli ihan kosteet, Stefanian naamalle tippu vettä koko yön sen kankaan läpi, kumma ku ei mun naamalle, ja voi elämä mikä hieno kokemus seki. Sitte kaiken huipuksi koko camp kuorsas.

Aamulla oli suuri helpotus, ku aurinko nousi ja alko ilmaki lämpenemään!