Ei juurikaan syöty aamupalaa, vaan näinä seuraavina aamuina saatiin brunssi. Joten kahvia tai kaakaota nassuun ja autoon. Syötiin me jotain keksejä kylläkin sit ihan nälissämme sielä autos siihen asti, et tultiin takas brunssille.
Tää aamu oli niin erityinen, varsinki mä ja Stefania oltiin ihan innoissamme, ku lähettiin sen verrran aikasin liikkeelle, et keritään nähä, ku aurinko nousee! Voi että, ku se(kin) oli niin kaunista :)
Katottiin ihan haltioituneina, ku se aurinko vaan nousi ja nousi, ja otetiin tietenkin miljoona kuvaa.
Hetken ajelun jälkeen nähtiin taas gepardeja. Tällä kertaa tuijoteltiin niitä kahta hetkisen aikaa, ku ne oli saalistamassa, vuhuu! Harmi vaan, ku ne oli niin laiskalla tuulella, et ne vaan vahtas niitä impaloita vai mitä ny ikinä olivatkaa, eivätkä hyökänny ollenkaa :( Mietittiin, et miks ne ei hyökänny yhdenkää kimppuun, jos ne kerran saa niin 100% varmasti ne kiinni? Ku ne pystyy juosta jopa 120km/h, joten ei luulis olevan kovin vaikeeta saada jotain pikku sarvipäätä kiinni?? Mut ei niillä ehkä ollu niin kova nälkä.
lisää tärkeitä videoita.
No sit tultiin joskus 11 aikoihin syömään, ja hengailtiin sielä campissa johonki kolmeen asti iltapäivällä, ku olis ollu ihan turhaa ajella sielä ympäriinsä, ku on niin kuuma ja kaikki eläimet on piilossa.
Alettiin jo vähän luopua toivosta nähä uros leijonia. Kello alko oleen jo paljo ja oltiin kierrelty vaikka ja missä, eikä Mr. Simbaa missään! Sit ku noi oppaat keskusteli keskenään radiopuhelimilla eri autoista, yhtäkkiä saatiin ilmotus, et jossain on leijonia ja sännättiin suoraan sinne.
(Simba on swahilia ja tarkottaa leijonaa!)
Olihan ne nyt komeita. Voi vitsi. Oli kyllä hieno tunne nähä noi leijonat! Sit oltiinkin jo tosi tyytyväisiä päivän saldoon. Ainoastaan leopardi puuttui, mut sehän me oltiinkin jo nähty siellä Tarangiressa, toki vähän huonosti, mutta anyway. Yritettiin kyllä etsiä sitä tuola Serengetissä, mut kuultiin, et noina päivinä, ku me sielä oltiin - kukaa ei ollu nähny leopardeja, et aika hyvin neki pysty sinne piiloutuun.
Sit ku kello alko läheneen kuutta, meidän piti lähtee takas campiin, ja tuona iltana mentiin kyllä aikasin nukkuun, ku oltiin niin väsyksis. Suomi-leijonienki kans vaihdettiin kuulumisia päivän tapahtumista jne jne ja jutusteltiin niiden kans, tai oikeestaan vaan sen yhen, joka jakso olla hereillä ja liittyä meidän sekavaan seuraan. Sinä iltana oli kyllä vähän kylmäkin, ja mikä parasta - alko sataa vettä. Paljon vettä. Pisteeksi i:n päälle, voitte arvata oliko meidän teltat vedenkestäviä!! EI. Voin kertoo, että oli vähä kostee yö! Meidän tyynyt oli puoliks märkiä, patjat oli ihan kosteet, Stefanian naamalle tippu vettä koko yön sen kankaan läpi, kumma ku ei mun naamalle, ja voi elämä mikä hieno kokemus seki. Sitte kaiken huipuksi koko camp kuorsas.
Aamulla oli suuri helpotus, ku aurinko nousi ja alko ilmaki lämpenemään!
