Tiistaina kävin vielä nopeesti orpokodissa hyvästelees Mama Pendon ja lapset, ja muut työntekijät.
Tiistaina mä sit vaan pakkasin tavaroita, kävin suihkus, söin, katoin telkkaria, luin jotain kirjaa ja odottelin, kunnes Kelvin tuli kotiin. Frank oli sen mukana myös, ja ne lähti sit viemään mua lentokentälle. Kuunneltiin melkein koko matka Busy Signalin One more night -biisiä ja meinasihan siinä ihan itku tulla.
Brody ja Amalia on Kelvinin ja Jodien lapset, maailman suloisimmat sellaiset! :)
Lentokenttä ei mikään jäätävän suuri ollut, ja sielä oli sellanen "odotushuone", josta lähti kolme ovea ulos, ja ne oli vähä niinku portit koneisiin :D Istuin odottelemaan yhden penkin päähän, ja huomasin, että toisessa päässä istuu yks nuori mies, joka oli samalla lennolla mun kans tasan kuukausi sitten, ku tulin Tansaniaan! Sit tuijoteltiin molemmat sitä tv-ruutua, missä näky koska alkaa boarding, ja yhtäkkiä, joskus 45min ennen lennon lähtöä siihen tuli, et boarding alkaa. Sit käännyttiin molemmat toisiamme päin, ja sanottiin yhtäaikaa: "Are you going to Amsterdam?" Sit naurettiin, ja vastattiin yhtäaikaa "Yeah" :D Sit se tyyppi kävi kysyys, et pääseeks sinne koneeseen jo, ja miltä "portilta". Mut ei sinne vielä päässykään, joten ooteltiin sit vielä. Se sano, et se on Espanjasta, mut ei ollu kyl yhtään sen näkönen. Sit kerroin sille, et oltiin samalla lennolla, mut se ei muistanu mua. Siinä istuskellessa huomasin myös kaks suomalaista naista.
Lennettiin eka Dar es Salaamiin, ja olin ihan onnessani, ku mun vieressä ei istunu ketää, mut Darista tuli lisää väkee koneeseen, niin tietenki siihen tuli joku pariskunta. SUOMALAINEN pariskunta. Siinä kohtaa aloin miettii, et mistä noita suomalaisia oikein tulee. Sit mun takana istui jotain miehiä, en tiä mistä ne oli, mut ainaki ääntä ne sai pidettyy, ja se kuka istu just mun takana oli niin jäätävän iso kaveri, et aina ku se vähäkin liikahti, mun penkki heilu, ku tuulimylly. Ei sitte tullu kauheesti nukuttuakaan.
Amsterdamis meinasin saada sydänkohtauksen, ku katoin jotain kelloa ihan väärin (miten se on mahdollista?) mut kuitenkin, en tiä olinko vaan niin sekasin siitä lennosta, et kaikki kellotki näytti ihan eri aikaa, mut kuitenki, lähin aika nopsaa tuosta kahviosta melkein puolijuoksua portille. Sielä huomasin sit, et mulla on melkein tunti aikaa vielä..
Lentokoneessa istuin sitten niiden kahden suomalaisen naisen viereen, jotka näin siellä Kilimanjaron lentokentällä. Ne oli opettajia jossain Helsingin diakoniaopistossa tjs. ja ne oli ollu työmatkalla Moshissa.
Viimeinkin, ku oltiin Helsingissä, juoksin suoraa sinne minne meidän matkatavarat tuli, ja hyvä etten kädet ristissä sielä odottanu mun laukkua, et saan tarkistaa kaikkein tärkeimmän asian. Ne neljä pientä lasista pulloa siellä mun rinkassa. Onhan ne pysyny ehjänä. Eihän niitä oo vaan takavarikoitu! Ja oli ne sielä, ehjänä, mut rinkassa oli tarra, et se on tarkistettu Kilimanjarossa.. :)
Sit Minja soittaa mulle, et oonko mä jo Suomessa, ja varoittaa mua, et ulkona on sit "vähän" kylmä. Sit kävin automaatilla, ja vähä oli outoa saada sieltä 20€ sileä, uudentuoksuinen, seteli, eikä neljää 10 000 shillingin rypistynyttä seteliä. Ja lopulta, ku pääsin ulos: sain hengittää raitista ilmaa.
Tähän loppuun voisin vielä kertoo, et kyllä sielä Tansaniassa sai ihan maitopurkkeja. Eka englanninkielinen versio maitopurkista, mikä mulla tuli mieleen oli milk bottle, mut sehän on milk cartoon ja näin sitten saatiin aikaan väärinkäsitys kahden englantilaisen tytön kanssa :) Ja lyijykynät oli tosi kalliita. Shopritessa niitä myytiin kolmen kynän paketeissa, ja se paketti makso 7500 shillinkiä, eli 3,75€! Ja se on paljon.
Afrikkalaiset on tosi ystävällisiä. Et ei toi niin paha paikka ole, kun mullekin sanotiin, et "älä luota kehenkään" "älä mee yksin sinne ja sinne ja tänne ja tonne". Toki pimeällä en testannut afrikkalaisten ystävällisyyttä sen kummemmin, mutta ainakin mun kokemukset oli hyviä. Pyysin kerran yhtä ihan random tyyppiä auttaan mua ostaan saldoa mun paikalliseen liittymään - ja se meni niinkuin elokuvissa. Kerran yks pikipiki-kuski auttoi mua samaisessa asiassa.
Sit kerran yks mies opasti mut automaatille, mut sen "ystävällisyyden" taustalla oli kyllä vaan se, mitä mä sieltä automaatilta menin hakemaan.. Ku se mies myi yhdellä torilla sellasia kivoja housuja, ja mä menin sinne rahattomana ostamaan niitä, niin se kai halus vaan varmistaa, et mä tuun takaisin ja ostan ne housut. Siinä matkalla se kysy, et paljonko maksoi lennot Tansaniaan, ja ku kerroin, et noin 1100€ ja sit laskettiin siinä, et se on shillingeissä pari miljoonaa, niin se alko selittää, et se vois toteuttaa kaikki sen unelmat sillä summalla..
Ja kerran, ku mä menin daladalalla kaupunkiin, kysyin sit, et meneeks se daladala Shopritelle, niin se tyyppi oli vaan, et "joojoo, hypppää kyytii!" Eikä se sitte mennykään sinne, edes lähellekään. Päätepysäkki oli ties missä keskellä kaupunkia, enkä mä tienny missä se Shoprite on. Lähin sit kävelee jonnekin missä luulin sen olevan, ja ku olin hetken kävelly niin se samainen daladala tulee mun takaa ja tööttää, ja se tyyppi huitoo siinä ovella, et "tuus ny kyytii" ja aatteli varmaa, et "hemmetin mzungut.." No ei ny sentäs :D Sit ne vei mut private-kyydillä Shopritelle :) Aika ystävällistä.
Kelvin kerto myös joskus, et ei Afrikkalaiset oo oikeesti niin "köyhiä", et kaikki jakaa kaiken keskenään. Ja afrikkalaiset voi pitää niin suuret häät, et me ei voida ees kuvitella, ku kaikki antaa niihin rahaa! Ja yks syy siihen miks ihmiset hankkii paljo lapsia, on se, et ne lapset elättää sut sitte, ku sä oot ite vanha. Ja jos sä hommaat vaan kaks lasta, toinen saattaa kuolla ja toinen ei saakaan hyvää työtä - sit sä jäät ihan puille paljaille. Sen takia hommataan monta lasta, et joku niistä pääsee pitkälle ja saa hyvän työn ja pystyy elättää sut. Sit Kelvin kysy: "Onks sun äiti ikinä soittanu sulle, et 'hei mä tarviin rahaa!' ?" "Ei.." "No mun äiti on, ja setä ja täti ja isoäiti jne.." Et näin se vaan menee sielä.. Arvostakaamme siis sitä, et täälä se menee toisinpäin. Kauheeta kuvitella, et ite olis joutunu tyyliin 10-vuotiaana alottaa tienaamaan rahaa, ettei perhe kuolis esim. nälkään!
Ja kävi niin sääliks tota tyttöö, jonka kasvoille oli tehty jotain ihan hirveetä!! :(
Mut tää oli nyt sit varmaan viimeinen tarina, joten pahoittelut huonoista jutuista ja huonoista kuvista ja huonosta infosta. Ja sekavuudesta.
The End.
"Only elefants should wear ivory"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti